1. |
Tämä on nähty
04:01
|
|||
ei ole helppo jäädä paikalleen
olla itsekseen
kun annoin jo kaiken
kyllä kai sen ymmärtää
miksi kaikki leviää
kun viimeinkin mä sain sen
miksi on niin vaikee
en voi tehdä kaikkee
vaikka tahdon niin on pakko lopettaa
miksi on niin väärin
poistun vähin äänin
silloin kun ei pysty enää puhumaan
istun kyytiin uudestaan
pieniä hetkiä joista kukaan ei tuu kuulemaan
otan paikan vielä kerran
tämä on nähty
|
||||
2. |
Ääniä yössä
03:59
|
|||
vielä yhden kerran
vielä yhden yön
vielä yhden kerran
kohta lähtee
ääniä yössä
kierrot on kertaalleen katkenneet
huojennus turtunut tauonnut
horros jo hiipunut
vastassa valkeus
ei voi jäädä tähän nyt
kuljetan kättäni kohti autuutta
astia valmiina
ääniä yössä
millään ei oo mitään väliä
aivot on tahroja täynnä ja
aatteet on mätiä
kaduilla vääriä lippuja
oisko aika tippua pois
seinät on häpeästä mustelmilla
ei oo mitään väliä
ääniä yössä
en ole liikkunut tunteihin
tarpeet ei jätä mua rauhaan
ja varjoissa vaino
en tahdo kuolla
enkä voi vieläkään jäädä
uppoan kivenä tuttuun pimeään
aika on täällä
|
||||
3. |
Mitä jos
04:07
|
|||
mitä tapahtuu jos hyppää
vaikka on ennenkin nähnyt kielekkeen
mitä tapahtuu jos hyppää
etkä tulekaan takaisin
mitä jos on pakko lopettaa
kun ei pysty, ei vaan pysty
mitä jos ei osaa irrottaa
eikä ole valmis vastaanottamaan
mitä tapahtuu jos hyppää
mitä jos on pakko lopettaa
mitä tapahtuu jos hyppää
mitä jos ei osaa irrottaa
mitä tapahtuu jos jatkaa
tietä on silmänkantamattomiin
mitä tapahtuu jos jatkaa
vaikka on jo joku muu
|
||||
4. |
Kellot soi
06:15
|
|||
minä olen nurkassa
olen muovannut itseni paineessa
hiki kuivuu ja hengitys tasaantuu
vaikka olen aina vastuussa kaikesta
minä olen pimeässä
rauniot ympärilläni hengittää
ensilumi, sanantuoja
näen kaiken taas
hetki on täällä
jossain lähellä kuuluu rapinaa
kuka minä olen taas
vaatteet lahoaa päältä ja kellot soi
minä olen aukaissut lukon
ilma on jotain raskasta tulvillaan
jäiset sormet kirjoittaa
solmut suvannossa ei sulakaan
minä en astunut ulos
hiutaleet kaikki tarttuivat sementtiin
raunio hautautuu kinokseen
kupliva kudos on valunut ammeeseen
hetki on täällä
jossain lähellä kuuluu rapinaa
kuka minä olen taas
vaatteet lahoaa päältä ja kellot soi
|
||||
5. |
Olen valmis lähtemään
04:22
|
|||
en tiedä mun kaduista mitään
sade pesee kusen pois
olen vielä aivan kesken ja lumi peittää maan
sanat ei tuu
vaikka niitä ois tarvittu
pitkiä taukoja tuuli kuljettaa
aamu sarastaa
sanat katoaa
kaikki on hyvin taas
mikään ei jää vaivaamaan
kaide on kalteva, kaukana maa
en pysty vaan luovuttamaan
aidat on kaadettu
aikaa on kuukaudet
mua aina jännittää kun loska täyttää pään
ohimossa hakkaa
vaikkei pitäis olla kiire mihinkään
puen takin päälle, olen valmis lähtemään
mutta parvekkeelle jään
|
||||
6. |
Maahan
03:55
|
|||
älä tuu mua keskeyttää
älä jaksa esittää että välität
ala tottuu
ennen ku ilta loppuu sä tuut unohtaa mut
älä tule koskemaan
tiiät kelle maljat nostetaan
ei ole paikkaa
ei mua haittaa
heitän kamat poskeen ja hyppään Merikoskeen vaikka
mieluummin kuoppaan ku kammioon
pistä mut multaan
mieluummin kuoppaan ku mihinkään katakombiin
vedä syvään henkee beibi
lapio päähän ja maahan
kaiva suola esiin
suorita toimenpiteet
kaiva suola esiin ja sano hyvästi
|
||||
7. |
Yksin helvettiin
05:50
|
|||
vastustaa, hankala hengittää
olen liian suuri kääntymään
tässä hommassa saattaa käydä huonosti
ei voi tarttua mihinkään
ahdistaa, raskasta niellä
jäljellä puolet vielä
aika oppia virheistä
kerätä itseni itseni rippeistä
liikaa esteitä edessä
hampaat on veressä
matkalla pinnalle maan
en ottaisi askeltakaan
hidastuu vaikka en hidasta
kaikki on hakattu lihasta
tuuli huipulla jäädyttää pään
näillä tiedoilla mieluummin pohjalle jään
minä olisin halunnut mennä nukkumaan
hei, jos sä pyydät niin mä meen
hiljaisuus tekee helvetin eteiseen
lailla syyslehtien pelko kasvoiltani lankeaa
valo takanani sulkeutuu enkä jää odottamaan
joo jos sä pyydät niin mä en tuu enää koskaan takaisin
en kuulu enää sun kiireisiin päiviin ja iltoihin vapaisiin
sun katseesi karkoittaa mut kiirastuleen
helvettiin, yksin helvettiin, yksin ikuiseen pakkaseen
|
||||
8. |
Pitkät varjot
05:46
|
|||
pitkät varjot kylmään asvalttiin
alas raskas matka, tyhjään vastattiin
täytyy muistaa että mitään ei voi poistaa koskaan
pöydällä roska
se olen minä
välillä seinien syleily on korviahuumaavaa
ei auta vaikka nukahtaa
kivi ei jousta
sormien raoista paistavan elävän pimeyden painava huokaus
kertoo mulle
täältä ei nousta
stabiili tila ei löytynyt läheltä aallonharjaa
suojärvi kukkii, ukkonen lähestyy taivaanrantaa
kangas on kuiva
lähteessä kelluu ihmisen paskaa
kaikki on paskaa
en voi vieläkään hyvin
|
Hebosagil Finland
Hebosagil, based in Oulu, Finland, has been a part of the lives of its thirtysomething musicians for more than 15 years. The band has survived an early thrash metal period and then transitioned into a more refined, but no less complicated entity, in whose output the grand tradition of domestic Finnish rock, punishing sludge and other forms of extreme metal and noise rock are woven together. ... more
Streaming and Download help
If you like Hebosagil, you may also like: